Olemme kotimainen perheyritys.
Tarjoamme lapsille ja perheille tukea ja turvallista arkea.

Aistiesteetön Toukola

Satakunnan ammattikorkeakoulun Esteettömyyden ja saavutettavuuden tutkimusryhmä, sisustussuunnittelija Paula Hellberg sekä Lehmuskolo ovat tehneet yhteistyötä aistiesteettömyyden saralla. Tässä työssä olemme laajentaneet perinteistä esteettömyyskäsitystä ovien leveydestä, kynnysten korkeudesta tai pyörähdysympyröistä tilojen aistimaailmaan; siihen, miltä tila näyttää, kuulostaa ja tuntuu.

Monet ympäristöt, joissa arkeamme vietämme, ovat aisteille hyvin kuormittavia. Esimerkiksi päiväkodit, koulut, harrastukset ja työpaikat ovat monesti tulvillaan ääntä, erilaisia toimintaohjeita ja muuta visuaalista informaatiota. Vastapainona näille melko kuormittaville ympäristöille tarvitsemme rauhaa ja selkeyttä.

Koti onkin keskeinen ympäristö, jonka tulisi mahdollistaa päivän aikana koetun ja opitun sisäistämisen sekä rentoutumisen ja latautumisen seuraavaan päivään. Kun saman katon alla asuu monta lasta ja nuorta, tarve ympäristön tietoiseen selkiyttämiseen ja rauhoittamiseen on ymmärrettävä.

Tilan muokkaaminen aistiesteettömäksi eli aisteille mahdollisimman miellyttäväksi on erittäin tärkeää oppimisen, muistamisen ja rakentavan vuorovaikutuksen kannalta. Jotta voimme vaatia nuorelta toisten huomioimista ja hyviä käytöstapoja, meidän on autettava häntä ensin purkamaan päivän aikana syntynyttä kuormitusta – vieläpä sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla. Näin ollen aistiesteettömyys ei olekaan vain tilojen muokkaamista tietynlaisiksi, vaan se on mitä suurimmassa määrin työpaikan toimintakulttuurin muokkaamista. Lastensuojelun ammattilaisten on siis tunnistettava, mistä kukin lapsi tai nuori kuormittuu, miten hän rentoutuu ja miten hän oppii säätelemään paremmin omaa jaksamistaan. Näistä teemoista olemmekin käyneet tärkeitä keskusteluja tilamuutosten edetessä.

Kuvassa Toukolan pienet apulaiset muutostöiden apuna

Toukolan tilat kaipasivat päivitystä: asukkaiden huoneiden seiniltä löytyi jo monta erisävyistä maalikerrosta sekä yhteisten tilojen toiminnallisuus kaipasi uusia visioita.

Yhteisten tilojen valkoiset seinät saivat ylleen lämpimän sävyn, samalla sävyllä maalattiin myös asukkaiden huoneet. Huoneiden loppusisustus sovittiin jäävän lapsen ja omaohjaajan käsiin, jokainen saa sisustaa huoneestaan omannäköisen.

Tilojen toiminnallisuuteen pyrimme hakemaan uusia ratkaisuja. Mottonamme olikin - tiloja tilan sisällä. Pyrimme erottamaan ja rajaamaan eri toiminnoille omat paikkansa. Pienemmille lapsille rajattiin oma leikkinurkka heidän huoneidensa läheisyyteen. Tietokoneelle rauhoitettiin oma tila sekä olohuoneen kalustesijoittelua muutettiin, jotta tv:n katseluun on mahdollista rauhoittua uudella sohvaryhmällä. Askarteluun ja pelailuun on myös oma paikkansa. Suunnitelmissa on vielä muokata nuorille oma nurkkaus, kun säkkituolit saapuvat. Keskeiselle paikalle ruokatilaan hankittiin iso liitutaulu päivän tapahtumien ja sovittujen asioiden hahmottamisen tueksi.

Valaistusta tarkistettiin myös ja lisäsimme epäsuoran valon lähteitä. Lisäksi ruokapöydän päälle laskimme kattovalaisimet, jotka tuovat paljon kodikkaampaa ja tunnelmallisempaa valoa kuin pelkät loisteputkivalaisimet.
 

Ruokailutilan toiminnallisuutta tarkisteltiin, valaistusta ja seinien pintoja uusittiin


Seinille teetimme taulut, joissa on kannustavia ja mukavia sanoja Toukolan väelle. Akustoivia seinäteoksia on ajatus toteuttaa yhdessä nuorten kanssa vielä lisää.  Viherkasvit luovat osaltaan kodikasta tunnelmaa. Tekstiilejä päivitettiin; sohvalla onkin nyt mukava köllötellä pehmeiden tyynyjen ja peitteiden seassa.

Olemme yhteistyömme aikana suunnitelleet ja tehneet konkreettisia muutostöitä, joiden tavoitteena on ollut tukea nuorten ja aikuisten viihtymistä ja yhteistä tekemistä Toukolassa. Nyt on yhdessä päästy hyvään alkuun ja herätelty ajatuksia aistiesteettömyydestä. Toukolan väki jatkaa tästä ja me puolestamme siirrymme Jukolan suunnitelmien pariin.